|
 |
 Tulin kokeilleeksi, liitin Android kännykkään näppäimistön ja hiiren. Hämmästyin vähän kun huomasin, että lähtivät toimimaan. Tässä käytin langatonta yhteyttä, mutta aivan ilmeisesti hännällinenkin hiiri toimii.
|
Otetaan pihdit, joiden leukojen väliin pähkinä mahtuu pitkittäin. Itselläni nk. Jeesuksenleuvat ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Itseään kiinni pitävä pähkinä asetetaan leukoihin päistänsä. Vapaan käden puolelle pyöritetään syrjä, jossa nähtävissä oleva sauma todennäköisimmin ensiksi antaa periksi. Annetaan painetta varovasi, hitaasti. Samalla tarkkaillaan sauman käyttäytymistä. Eipä aikaakaan ja kas kummaa, avautuminen tapahtuu. Nyt puristaminen seisautetaan jälkisiivouksen minimoimiseksi. Vapaan käden sormen kynsi lykätään pähkinän avautuneeseen rakoon, pihtien ote vapautetaan ja sisällön esiin ottoa ja nautintaa jatketaan tästä eteen päin pelkin sormin.
/ylläpitäjä
Tässä vaiheessa varoituksen sana. Grilliä ei saa antaa lasten käsiin. Sen käyttäjäksi tulee valita sähkötekniikan alkeet osaava henkilö.
Makkarasta katkaistaan parikymmensenttinen pätkä. Kuoritut johdonpäät liitetään kiertämällä peltisuikaleisiin ja suikaleet asennetaan makkaran päihin, toinen toiseen. Näin makkara saa kaksi söpöä vyötä ympärilleen.
Auktorisoitu grillimestari asettaa makkaran sähköä johtamattomalle alustalle, esim. laudanpalan päälle ja tökkää töpselin pistorasiaan. Syömäkunta voi nyt viehättyneenä saada tuntumaa vaikkapa siitä, miltä sähkötuolissa paistettava ihminen näyttää.
Kun makkara on silmämääräisesti tarkastellen saanut riittävästi lämpöä, sähkön antaminen lopetetaan ja juhlat voivat alkaa.
Pakin ja makkaran muotokielessä on havaittavissa somaa yhdenmukaisuutta, josta on tässä tapauksessa myös käytännön hyötyä. Pakkiin lotkautetaan puoli pakettia voita. Makkarasta leikataan pätkä, joka mukavasti menee pakkiin. Asetelmaa lämmitetään avotulella tai kaasulla, kunnes makkara on ns. kypsä. Se ongitaan voista ja syödään.
Makkara on lähes kasvisruoka. Onhan sen pääraaka-aine sama, josta esim. makaroonit on tehty. Siannahka on aika sitkeää myllyssä jauhettavaksi. Myllyä on tarpeen aika-ajoin jäähdyttää lisäämällä jääpaloja tuuttiin. Niinpä tuoteselosteessa on mainittu myös vesi. Mutta mehän ostimme makkaran valmiina kaupasta, joten sen tekoon ei ole tarvis enempää puuttua.
Ruokajuoman oikealla valinnalla voidaan aterian tasapainoa vielä parantaa. Tässä tapauksessa ainoa oikea juoma on Koskenkorvan viina. Kuuntelin kerran lähes hurmioituneena Tallinnan laivalla, kun viehättävä konsulentti tarjoili halukkaille maistiaisia. Oleellinen osa puheesta käsitteli tietysti makua, sen erikoista makeaan vivahtavaa komponenttia. Hän jätti kuitenkin kertomatta mistä makeus on peräisin. Tislauksen loppuvaiheessa kun etyylialkoholi on erottunut, alkaa torvesta tippua kansan sikunaöljyksi nimittämiä raskaampia, butyyli- isobutyyli- ja mitä niitä nyt onkaan, alkoholeja kuitenkin. Tämä sikuna on makeaa maultaan, ja siitä tämä ainutlaatuinen aromi.
No, nyt on täysipainoinen ateria nautittu. Pakkiin jäi voita. Se kannattaa jättää sinne odottamaan seuraavaa keittokertaa. Koska on kyse näin täysipainoisesta menyystä, keitto uusitaan viimeistään heti seuraavana päivänä ja niin edelleen. Voita lisätään tarvittaessa.
Päivässä voi ei ehdi menettää makuaan eikä ominaisuuksiaan, joten pakkia voi aivan hyvin säilyttää väliajat huoneenlämmössä.
Vielä jää yksi ongelma. Kunnon pitkätissiset naiset hikoavat ehkä pahiten sieltä rintojen alta. Tähän on helpotus. Otetaan kaksi vessapaperirullan sisusta, ehkä hieman paperiakin niiden ympärillä ja asetellaan ne sinne tissien alle.
Jos ne eivät siellä pysy, ei niitä tarvitakaan.
(Ohi otsikon; en malta olla paljastamatta yhtä tyttöjen-kesken-keskustelua.
Ensimmäinen: -Oletteko tehneet riippurintatestin?
Toinen: -Mikä se on?
Ensimmäinen: -Kokeillaan, pysyykö lyijykynä tissin alla vai putoaako.
Kolmas: -Ei kai, kyllä sen täytyy olla lehtiharava!
Itse asiassa, kyllä tämäkin niksistä käy.)
Helpotusta flunssaan
Flunssa. Nenä valuu, ehkä yskittääkin. Kokeile sipulia. Tempaa pala sipulinkerrosta kätöseen ja näykkäise siitä pieni hitu suuhusi, ja hetken päästä taas seuraava, jne. Idea on, että saat nielusi pidemmäksi aikaa sipulinhöyryjen vaikutukselle alttiiksi. Sipulia voit toki nielläkin, mutta tarkoitus ei ole täyttää vatsaasi sipulilla.
Minä käytän punasipulia. Se ei ole niin ärtsyä kuin keltainen.
Kalan suomustus
Työkalut: laudanpätkä ja painepesuri. Tekijälle kumisaapasvarustus.
Kala asetetaan laudalle ja lukitaan paikalleen asettamalla kumisaapas pyrstön päälle. Suomut puhalletaan pois painepesurilla järjestyksessä pyrstöstä päähän.
|
|
|
|
|
|
Itse löysin aikoinani Nya Pressen lehdestä 1926 ohjeet miten ahvenamaalla tekevät kestävät puuvene. Resepti oli. Laitta asitaaan 10 l pellavaöljyä ja 1 litra bensini (se imeyty hyvin ja vie öljy puun sisään munkana) paraffiini ja paljon suolaa. Siis ei mitään piki tai asfalttimoska!
Itse rakensin 7,30 m tasapera puuveneen 2004 vuosi, jossa Hiace marinoitu moottori ja V-vaihdeveto pienellä nopealla probelli. Sen lautat ensin liotin monia päiviä omassa aineessa. Se oli 30 litra rypsiöljy, 6 litra parafinöljy (Neste toimittaa tai hyvä rauta kauppa) suolahiutale, niin paljon kuin sulaa (suola estää homeen ja pieneliöt) ja 3 litra lamppuöljy (se ajaa bensin mutta on turvallisempa). Tämä neste sekoitus oli sitten lämmintä 50-60 aste ja kaikki lautat siinä monta päivää. Siellä oli kajuuttan lautat ja kaaret ja kaikki. Vene on nytki kun uusi. Joka syksy enne pakkasia nostan sen pois ja se on lautavajasa. Paine pesen ja lopulta kylmänä sivelen tuota nestettä siihen. Keväällä sivelen heti kun on lämmin ja sitten kumassa auringossaa ennen veteen laitto.
Heitin työssä tulleita pikkupaloja ja lastuja takapihaan kivijalan vieree vuonna 2004. Siinä ne ovat kuin eilen tehty. Lastuki on vielä punertava auringossa ja tuhansissa vesisateissa. Norjalanen mies tiesi sen vanha Owatrol aineet. Kasviöljy, kalaöljy, paljon suola, sikaihra, lamppuöljy ja spriviina. Tämä uusi ei ole samaa aine, Tässä on maaöljyjä ja puukemikalieja ja myrkkyjä.
Rypsi- tai rapsiöljyyn lisätään suolaa nii paljon ku se vain liukee. Se suola on se homeen torjuja ja vesikasvi tappaja.
Paraffiini ja lamppuöljy kuulu olla mukaan, sillä niiden molempien suuri kyky puun solu kalvojen osmoosi-ilmiön tiedetään Aina suurempi paine (öljyllä) pyrkii voittamaan vesipaineen ja puun voiman.
Se on jotenki näin:
( on liuenneen aineen potentiaali (katso osmoottinen paine) ja kuvaa liuenneen aineen vaikutusta veden potentiaaliin. Yleisesti jonkun aineen liukeneminen veteen vähentää veden vapaata energiaa laimentamalla sitä (entropia kasvaa koska liuenneet molekyylit kasvattavat järjestelmän epäjärjestäytyneisyyttä). Puhtaan veden konsentraatio on n. 56 mol dm-3. Liuottamalla aineita veteen vähentää siis \psi_s \,\!, tehden siitä negatiivisen verrattuna pelkän veden arvoon \psi_s = 0 \,\!. Laimeille liuoksille \psi_s \,\! vedessä hajoamattomille yhdisteille (kuten glukoosi) noudattaa van't Hoffin yhtälöä:) suomenkielinen wikipediassa. Tällä lailla öljy jää puun sisään. Vain vesi kuivaa siitä pois.
/Kirjoittaja tuntematon
PS. Ylläpitäjä on korvannut ohjeessa mainitun suolan sinkkinaftenaatilla
|
|
2) Strategia: Parsiminen kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin, siis ajoissa. Mieluummin silloin, kun reikää ei vielä ole syntynytkään. Reijän tuleminen lähestyy, kun työnnät kätesi pesun jälkeiseen sukkaan, ja etsit ohuita, melkein läpinäkyviä kohtia. Aavistatkin kyllä, mihin reikäpeikko seuraavaksi iskee. Näin menetellen kokonaistyömääräsi vähenee, ja ammattitaitovaatimuksen taso laskee.
3) Taktiikka: Paikatun ja paikkamattoman kohdan raja kannattaa pitää juohevana. Ainevahvuudessa ei saisi esiintyä jyrkkiä portaita. Tässä onnistuessasi vältät kiusalliset tunteet muhkuroista esim. jalkapohjasi alla.
3) Tekniikka: Parsinneulasta voi helpohkosti päätellä kumpaan päähän neulaa langanpätkä eli säie asennetaan. Neulaa lykitään sisään-ulos tai yli-ali-periaatteella aktin kohteena olevalla alueella. Jo syntyneen reijän kohdalla pyritään saman kuvioon mikä on tuttu korinpohjaksi sanotussa asetelmassa. Kannattaa poiketa kotiseutumuseossa tutkimassa pärekoria tai tuohivirsuja. Sillä tavoin idea parhaiten kirkastuu.
Laiskansäikeeksi sanotaan neulansilmään asennettua langanpätkää joka on niin pitkä, että sen hallinnassa tuhraantuu aikaa suhteessa enemmän, kuin kohtuullisemman mittaisia pätkiä vaihtaen/käyttäen. Asian lähempään selvittämiseen kannattaa rekrytoida lähiympäristöstä henkilö, ja tutustuttaa tämä työntutkimuksen kellokallemenetelmiin.
Neulaa lankoineen kannattaa ajaa paremmalla kädellä, oikeakätisen kyseessä ollen siis neula oikean käden etusormen ja peukalon välissä. Sieni ja vasen käsi lykätään sukan suusta sisään. Paikattava kohta asetellaan sienen päälle kuvitellen, kuinka sukka asettautuu käyttöasennossaan.
Työtä tehden taito kasvaa, aivan kuten kaikessa käsityössä, josta nytkin on perimmältään kysymys. Aikanaan sienenkin voi unohtaa, ja luottaa intuitioonsa.
~~~~~~
Joskus joutessani otin sen esiin. Työnsin töpselin USB-porttiin, asensin Ubuntuuni ( http://www.ubuntu.com/ ) cheese ohjelman ja kas kummaa, kameran kuva keikkui ruudussa.
Ohjelmaa tutkiessani kävi ilmi, että se pystyi ottamaan vastaan valoaaltojen lisäksi muutakin. Tässä on kuva lämpökamerasovelluksesta
Tuossa nettiä selatessani näin, että ammattimaisten lämpökameroiden hinnat alkavat noin 1500 eurosta. No, ei se mitään, mutta heti ensi syksyn (2013) kylmien tullen testaan tämän kaluston käyttökelpoisuutta rakenteiden lämpövuotojen etsinnässä. Vai pitäisikö perustaa oikein firma tälle pohjalle..
1:o Awattakoon kaikki waatteet ja pidettäköön hän joksikin kylmänä; hän ei saa maata, waan istua tuolilla tai sänkyssä niin että pää on ylhäällä mutta jalat alaskohen ja ne pidettäkööt kylmänä.
2:o Jos hän on hyvin täysi-werinen tai paljon kuumentunut niin että pyörtymys (halwaus) tai kuristus owat lähellä, niin awattakoon käsiwarresta suoni monen waaran wälttämiseksi.
3:o Jos hän itsestään oksentaa, niin sitä tointa autetaan wieläkin sillä että runsaasti juotetaan pensiää wettä, jonka joukossa on woita, tai ohraryynen lientä, joka tässä tapauksessa on parasta. Jos oksennus ei itsestään tule, kutitetaan (kutkutetaan) kurkkua öljyyn kastetulla höyhenellä.
4:o Perä-suoleen ruiskataan sanottuja aineita ynnä niihin sekotettua öljyä ja suolaa.
5:o Nenän alla pidetään etikkaa, joka wirkistyttää.
6:o Ennen ei hänen annettako oikein nukkua kun on tarpeeksi oksentanut, useamman erän purkannut ja laskenut paljo wettä.
7:o Maakoon wuoteella yhdellä siwulla ja mieluisammin oikialla; pään alus pitää olla hywin korkea. Reisien wäliin ja mahan alapuolelle pantakoon etikka-weteen kastettu liina, joka tekee selwentämiseksi paljo.
8:o Jos sellainen raukka on wiinasta tai rommista juopunut, niin saattaa tapahtua että tulen liekki rupee kurkusta käymään. Jos niin olisi, istutettakoon pystyyn, annettakoon juoda pensiää maidon kanssa sekotettua ryyni-wettä, tai puhdasta maitoa sokurin ja ruokaöljyn kanssa sekotettua, tai missä ei muuta toimeen saada, kustakoon suuhun. Kurkkuun tulleet palo-haawat parannetaan sitte jollakulla öljyllä, joka hunajan ja sokurin kanssa sekotetaan.
Kommentteja mahtuu esim. Vieraskirjaamme.
Ylläpito
~
Ei ehkä kannattaisi heittää kaikkia muovipulloja pois
ja lisää muovipulloja
ja vieläkin
baarikaappi, lankahenkareita, kynsilakkaa..
*
